Voiko onnellisuutta mitata?

Kuvittele hetki, että joku ojentaa sinulle vihon ja kynän ja sanoo:
“Merkitse tähän asteikolla 1–10, kuinka onnellinen olet.”

Mitä kirjoitat?

8?
6?
10, jos olet juuri syönyt pizzaa?
3, jos olet unohtanut, että jääkaapissa ei ollut pizzaa?

Jo tässä vaiheessa näet ongelman.
Onnellisuus ei ole lämpötilamittari, jota voi katsoa älypuhelimen näytöltä.
Mutta silti ihmiset – tutkijat, taloustieteilijät, sovellusten kehittäjät ja elämäntapavalmentajat – yrittävät mitata sitä kuin se olisi jotain kovaa ja konkreettista.

Tämä herättää kysymyksen:

Voiko onnellisuutta oikeasti mitata?
Vai mittaammeko vain psykologista sumua ja biokemiallisia välähdyksiä?

Lähdetään purkamaan asiaa.

Mikä onnellisuus edes on?

Ensimmäinen haaste:
Onnellisuus on sateenkaaren päässä oleva kultapata – kaikki tietävät, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kukaan ei osaa kuvailla sitä täydellisesti.

Onnellisuutta on yritetty määritellä ainakin näillä tavoilla:

• Hedonistinen onnellisuus: miellyttävät tunteet ja nautinto (“Jäätelö maistuu, elämä maistuu”).

• Eudaimoninen onnellisuus: merkityksellisyys ja tarkoitus (“Teen jotain, mikä merkitsee”).

• Kognitiivinen hyvinvointi: tyytyväisyys elämään (“Tilanne on riittävän jees”).

• Affektiivinen kokemus: hetkelliset tunteet, fiilikset ja mielen purskahdukset.

Kun yritämme mitata “onnellisuutta”, emme itse asiassa tiedä, mitä näistä mitataan.

Se on vähän kuin mittaisi saunan lämpöä, mutta ei tiedä puhuuko löylyistä, kiukaasta vai ilmankosteudesta.

Miten onnellisuutta yritetään mitata?

Tieteen, talouden ja sovelluskulttuurin maailmassa on useita yrityksiä mitata onnellisuutta.

Tässä suosituimmat:

1. Itseraportointi – asteikko 1–10

Tutkija: “Kuinka onnellinen olet?”
Ihminen: “No kuus ja puol. Tänään. Ehkä.”

Ongelma:
Tunnetilat vaihtelevat kuin suomalainen kevätsää.

2. Aivokuvantaminen – dopamiinin ja endorfiinien tasot

Tutkijat voivat nähdä, kuinka palkitsemisjärjestelmä aktivoituu.
Mutta tämä kertoo vain:

• nautinnon

• motivaation

• odotuksen

• tunteen “tämä on kivaa, jatka tätä!”

Se ei kerro elämän tyytyväisyydestä, merkityksestä eikä eksistentiaalisen ahdistuksen tasosta.

Lyhyesti:
Dopamiinia saa myös syömällä suklaata, scrollaamalla TikTokia ja ostamalla netissä jotain, mitä et tarvitse.

Dopamiini ≠ onnellisuus.

3. Behavioraaliset mittarit

• uni

• stressitaso

• sydämen sykevälivaihtelu

• ihon sähkönjohtavuus

Nämä kertovat hyvinvoinnista, mutta eivät siitä, oletko onnellinen.

4. Taloudelliset ja sosiaaliset mittarit

Kuten:

• onnellisuusindeksit

• “World Happiness Report”

• elintasomittaukset

• työllisyys, terveys, sosiaalinen tuki

Hyödyllistä, mutta ei kerro, kuka sinä olet tänään.

Jos olisit Suomen onnellisin kansalainen indeksin mukaan, mutta sinulla on loppumaton määrä tiskiä, stressiä ja pesemättömiä sukkia, tuntuuko se onnellisuudelta?

Niinpä.

Onnellisuus on myös tarina, jonka kerromme itsellemme

Ihmisen mieli on tarinankertoja.

Me:

• selitämme menneisyyttä

• luomme narratiiveja

• rakennamme identiteettiä

• selitämme tunteemme järkevästi

Kun sanot “olen onnellinen”, kerrot tarinaa tunteistasi.

Etkä aina edes tiedä, onko tarina totta.

Tämä tekee onnellisuuden mittaamisesta yhtä vaikeaa kuin:

• mitata huumorintajua litroina

• punnita unelmia

• arvioida tunteiden väriä pantonella

Miksi onnellisuuden mittaaminen on silti hyödyllistä?

Vaikka onnellisuus ei ole numero, sitä kannattaa yrittää mitata – mutta ei täydellisenä totuutena vaan suuntaviivana.

Mittaamisella voi:

• havaita trendejä

• tunnistaa, mikä lisää hyvinvointia

• tunnistaa, mikä vie sitä pois

• seurata omaa kehitystä

• oppia omista rytmeistä

• kohdistaa resursseja yhteiskunnassa oikein

Onnellisuutta ei siis voi mitata tarkasti, mutta sitä voi havainnoida.

Se on vähän kuin yrittäisi mitata rakkautta – et saa numeroa, mutta näet kyllä, jos sitä on tai ei ole.

Onnellisuus ei ole objekti – se on prosessi

Onnellisuutta ei voi “omistaa” eikä “saavuttaa”.
Se ei ole palkinto, jonka saat kun elämä on täydellinen.

Parempi kysymys olisi:

“Mikä tekee minusta tänään hieman onnellisemman kuin eilen?”

Onnellisuus on:

• hetkiä

• tunnekipinöitä

• rauhallisia välähdyksiä

• merkityksen tunteita

• ihmisten välisiä yhteyksiä

• elämän rytmin hyväksymistä

Jos yritämme puristaa tämän numeroiksi, jokin olennaisesti inhimillinen katoaa.

Arjen esimerkit: näin “mittaat” onnellisuutta Suomessa

Tässä muutama arkinen, täysin epävirallinen mutta melko todenmukainen suomalainen mittari:

• Onnellisuus 10/10
  Sait puhtaat sukat ja kahvi ei lopu.

• Onnellisuus 7/10
  Bussikuski odotti sinua pysäkillä.

• Onnellisuus 5/10
  Sähkölasku oli pienempi kuin pelkäsit.

• Onnellisuus 3/10
  Unohdit ostaa maitoa, vaikka muistit sen kaupassa.

• Onnellisuus 1/10
  Piti mennä aamulla ulos, ja ulkona satoi vaakaräntää.

• Onnellisuus 0/10
  Vahingossa avasit Yle Areenan Areena-klubin mainoksen.

Onnellisuus ei ole absoluuttinen – se on kontekstia.

Lopullinen vastaus: Voiko onnellisuutta mitata?

Kyllä ja ei.

❌ Ei –

Sitä ei voi mitata täydellisesti, objektiivisesti eikä universaalisti.
Ei ole onnellisuusmittaria, joka antaisi saman tuloksen kaikille.

✔ Kyllä –

Voimme mitata sen suuntaa, vaihtelua ja ilmenemistä.
Voimme ymmärtää, mitkä tekijät lisäävät hyvinvointia.
Voimme oppia tunnistamaan omia tarpeitamme.

Mutta vain yksi asia on varma:

Onnellisuus on tunne, ei tilasto.
Tarina, ei taulukko.
Kokemus, ei kaava.

Yhteenveto – onnellisuus on elävä ilmiö, ei numero

Onnellisuus on samanaikaisesti:

• subjektiivinen

• vaihteleva

• väärin ymmärretty

• ylitulkittu

• hetkellinen

• syvällinen

• hauras

• ja kuitenkin maailman tärkein resurssi

Sen mittaaminen on kuin yrittäisi määrittää:

• montako lumihiutaletta tarvitaan tekemään talvesta “kaunis”?

• montako halausta tekee päivästä paremman?

• montako naurua riittää muuttamaan fiilistä?

Mittaat hetkiä – et kokonaisuutta.