Kuvittele hetki, että olet juuri ratkaissut monimutkaisen logiikkapähkinän, tehnyt täydellisen päättelyn tai voittanut tuttusi keskustelussa, jossa hän yritti väittää, että kana tuli ennen munaa tai päinvastoin (riippuen viikonpäivästä).
Tulee sellainen lämmin, ylpeä tunne: minä, tämä evoluution timanttinen tuotos, olen selvästi älypeli, joka osaa ajatella muiden yläpuolella.
Ja juuri siihen hetkeen iskee älykkyysharha.
Se hiipii hiljaa kuten kotimainen marraskuu: yhtäkkiä huomaat, että luulit osaavasi enemmän kuin oikeasti osaat.
Älykkyysharha on yksi ihmismielen sitkeimmistä ja hauskimmista ominaisuuksista. Se selittää, miksi:
-
älykkäät ihmiset tekevät typeriä asioita
-
insinöörit ostavat edelleen Teslaa talvellakaan ymmärtämättä renkaiden fysikaalista todellisuutta
-
jokainen keskustelu nettifoorumilla päättyy siihen, että kaksi ihmistä joilla ei ole asiasta mitään tietoa väittelevät kuin ilmastointivapaassa saunassa
Mutta älykkyysharha ei ole vain hupaisia esimerkkejä: se on syvä, psykologinen mekanismi, joka vaikuttaa AJATTELEMISEEN itsessään.
Puretaan se paloiksi.
Mitä älykkyysharha oikeastaan on?
Älykkyysharha ei ole sama kuin “luulee olevansa älykäs”.
Se on järjestelmällinen ihmismielen vinouma, jossa:
Ihminen yliarvioi oman ymmärryksensä syvyyden ja aliarvioi tiedon monimutkaisuutta. *
Toisin sanoen: luulemme tietävämme enemmän, koska mieli vihaa kahta asiaa:
-
epävarmuutta
-
energian kuluttamista (ajatteleminen on rankkaa, aivot polttavat sokeria kuin paperitehdas polttoainetta)
Älykkyysharha on siis aivojen tapa suojella meitä rasitukselta.
Mieluummin keskinkertainen varmuus kuin rehellinen “ei mitään havaintoa”.
Miksi se syntyy? (Kaksi pääsyyllistä)
On olemassa kaksi päämekanismia, jotka tekevät älykkyysharhasta lähes väistämättömän.
1. Dunning–Kruger-ilmiö – klassikko
Aloittelija ei tiedä, mitä ei tiedä.
Kun ihminen oppii vähän, hän tuntee osaavansa paljon.
Kun ihminen oppii paljon, hän tajuaa, ettei osaa mitään.
“Tyhmä ei tiedä olevansa tyhmä — ja se tekee hänestä itsevarman.”
Tai hieman ystävällisemmin:
Ihminen tarvitsee tiettyä taitotasoa, jotta voi arvioida omaa taitotasoaan.
Dunning–Kruger on kuin huono saunajuoma: sitä esiintyy kaikkialla ja se saa ihmiset sanomaan outoja asioita.
2. Yksinkertaistava mieli – ajattelun pikakaistat
Aivot eivät halua pyörittää täyttä analyyttistä pakettia koko ajan.
Siksi ne:
-
yleistävät
-
täyttävät aukkoja arvauksilla
-
käyttävät valmiita tarinoita
-
oikovat mutkia
-
rakentavat nopeita selityksiä
Tämä tekee elämästä sujuvaa.
Mutta samalla syntyy illuusio: “Minä ymmärrän tämän.”
Todellisuudessa ymmärrät ehkä 20 % ja aivot täyttävät loput tarinalla, joka tuntuu oikealta.
“Ilmiön selityksen illuusio” – testaa itse, oletko älykkyysharhan uhri
Jos haluat todistaa älykkyysharhan itsellesi, tee tämä:
-
Valitse arkinen asia, jonka LUULET ymmärtäväsi.
Esimerkiksi wc-pöntön huuhtelumekanismi. -
Kirjoita yksityiskohtaisesti, miten se toimii.
Ei “vesi menee alas” — vaan konkreettisesti:-
mikä nostaa venttiilin?
-
miten virtaus käynnistyy?
-
miten säiliö täyttyy uudelleen?
-
miten paine säätyy?
-
-
Huomaat nopeasti: “Hetkinen, minä en ymmärräkään tätä…”
Tätä kutsutaan selityksen illuusioksi.
Ja se on älykkyysharhan sisäfile.
Ihmismielen paradoksi: mitä älykkäämpi olet, sitä helpommin harha iskee
Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta tutkimus tukee sitä:
-
Älykkäät ihmiset luottavat omaan päättelyyn enemmän.
-
Itseluottamus kasvaa samalla kun epäily vähenee.
-
Mitä parempi olet ajattelussa, sitä enemmän käytät ajattelua kuvitellaksesi olevasi oikeassa.
Älykäs mieli = tehokas tarinankertoja itselleen.
Älykkäimmät ihmiset voivat siis tehdä:
-
monimutkaisia virheitä
-
itsevarmasti
-
hyvin perustellen
Kun tyhmän ihmisen virhe on yksinkertainen, älykkään virhe voi olla elegantti.
Arjen älykkyysharha – klassisia tilanteita suomalaisesta elämästä
-
“Mä en tarvi ohjeita tälle Ikean hyllylle.”
-
“Kyllä mä tiedän tasan, mikä tätä vanhaa dieselpakua vaivaa.”
-
“Mä kävin lukemassa yhden artikkelin… se oli hyvin valaiseva.”
-
“Käyn salilla, joten kyllä mä tiedän miten ravitsemus toimii.”
-
“Mä tulkitsen ihmisiä tosi hyvin.” (sanottu ennen kuin seurustelukumppani jättää)
Ja tietenkin se ylivertainen klassikko:
-
“En ole varma, mutta olen täysin varma.”
Milloin älykkyysharha muuttuu vaaralliseksi?
Älykkyysharha voi johtaa:
-
väärään itsevarmuuteen
-
huonoihin päätöksiin
-
ylioptimistisiin arvioihin
-
tiedon väärin ymmärtämiseen
-
liialliseen yleistämiseen
-
asiantuntijoiden vähättelyyn
-
väärään politiikkaan
-
katastrofaalisiin yritysstrategioihin
-
parisuhdekriiseihin (“kyllä minä tiedän mitä sinä ajattelet”)
Jos ihminen ei koskaan epäile itseään, hän ei opi.
Mitä tehdä älykkyysharhan pienentämiseksi?
Ei ole mahdollista päästä siitä kokonaan eroon — ja hyvä niin.
Ilman sitä eläisimme jatkuvassa epävarmuuden sumussa (ironista, koska sivustosi nimi on Aivosumu).
Mutta sitä voi pitää kurissa:
✔ 1. Kyseenalaista omat varmat mielipiteesi
Jos jokin tuntuu “selvältä”, se on usein merkki, että kannattaa miettiä lisää.
✔ 2. Opettele sanomaan “en tiedä”
Se ei ole heikkoutta — se on älykkyyden ainoa kasvualusta.
✔ 3. Kuuntele ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla
Etenkin niitä, jotka ärsyttävät. He rikkovat kuplan.
✔ 4. Kysy itseltäsi: “Voinko selittää tämän viisiportaisesti ja yksityiskohtaisesti?”
Jos et voi, et ymmärrä sitä.
✔ 5. Pidä huumori mukana
Naura itsellesi. Naura ihmisille.
Naura sille, että koko lajimme luulee olevansa järkevä — vaikka olemme vain pystykorvaisia apinoita, jotka juovat kahvia ja riitelevät netissä.
Yhteenveto
Älykkyysharha ei tee meistä tyhmiä.
Se tekee meistä ihmisiä.
Se on evoluution työkalu, joka pitää meidät liikkeessä:
Vähän liikaa itseluottamusta rohkaisee tekemään uutta.
Vähän liikaa yksinkertaistamista helpottaa selviytymistä.
Kunhan tiedostamme sen, voimme nauraa sille — ja käyttää sitä viisaasti.
Ja jos joskus huomaat jonkun ajattelevan liian yksinkertaisesti, voit aina kysyä:
“Selitätkö tämän kuin olisin viiden vuoden ikäinen – mutta oikeasti myös itsellesi?”
