Moraalinen kompassi – onko sellaista?

On ilta, mietit mitä söisit.
Kasvisvaihtoehto?
Pikaruoan pikapaha?
Vai jotain, joka on “sinänsä ihan ok, mutta jättää pienen piston sydämeen”, kuten puoliksi syöty munkki, joka jäi tiskille eilen?

Tämä pieni sisäinen ääni, joka herättää tunteita oikeasta ja väärästä, on se mystinen asia, jota kutsumme moraaliseksi kompassiksi.

Mutta mitä se oikeasti on?
Ohjaako sitä logiikka, tunne, kulttuuri – vai onko se vain hermoston melua, jonka selitämme jälkikäteen “etiikaksi”?

Tervetuloa moraalin sumuiselle suolle.

Mitä moraalinen kompassi tarkoittaa?

Kun sanomme “moraalinen kompassi”, tarkoitamme:

Kykyä erottaa oikea väärästä sisäisen tunteen perusteella.

Mutta tuo “sisäinen tunne” voi olla:

• opittua

• opittua mutta luultu synnynäiseksi

• kulttuurista

• yhteisöllistä

• biologista

• tunteisiin perustuvaa

• tai pelkkää käytösmallin toistoa

Moraalinen kompassi ei ole hopeinen laite rintataskussa, vaan aivojen, tunteiden, evoluution ja kulttuurin sekametelisoppa, jota kutsumme “etiikaksi”.

Biologinen lähestymistapa: moraali alkoi ennen meitä

On houkuttelevaa ajatella, että moraali on ihmiselle annettu lahja, jokin sielun ominaisuus.
Mutta todellisuudessa moraalin siemenet löytyvät:

• apinoista

• delfiineistä

• koirista (kyllä, myös silloin kun ne varastavat makkaran ja katuvat 0,3 sekuntia)

• jopa rotista, jotka auttavat toisiaan vapaaksi häkistä

Evoluutio suosii:

• yhteistyötä

• reiluutta

• empatiaa

• rangaistusjärjestelmiä

• yhteisön yhtenäisyyttä

Koska nämä lisäävät selviytymistä.

Evoluutio ei halunnut tehdä meistä hyviä – se halusi tehdä meistä tehokkaita.
Moraali on sivutuote.

Kulttuurinen kompassi: moraali ei ole sama kaikkialla

Jos moraalinen kompassi olisi universaali, sama “oikea” löytyisi kaikkialta.
Mutta:

• jossain on moraalitonta näyttää nilkkaa

• jossain on moraalitonta olla näyttämättä nilkkaa

• jossain on moraalitonta syödä tiettyjä eläimiä

• jossain on moraalitonta olla syömättä niitä

• jossain kohteliaisuus on hiljaisuus

• jossain kohteliaisuus on puhe

• jossain vitsi on ystävällisyyttä

• jossain se on loukkaus

Eri kulttuurit rakentavat eri moraaliohjelmistot, vaikka laitteisto (aivot) on sama.

Toisin sanoen:

Meillä kaikilla on kompassi – mutta kartta on eri.

Psykologinen näkökulma: moraali on tunne ennen kuin se on ajatus

Useimmat moraaliset päätöksemme syntyvät tunteesta, eivät logiikasta.

Jonathan Haidtin tutkimus osoitti tämän:
Ihmiset selittävät moraalisia valintojaan rationaalisesti jälkikäteen, vaikka tunne teki päätöksen.

Esimerkki:
Miksi pidämme jostain vääränä?
Koska se tuntuu väärältä.
Sitten mieli keksi syyn.

Moraalinen kompassi = tunne
Rationaalinen perustelu = koriste

Klassinen testi: Trolley-ongelma

Vaunu syöksyy kohti viittä ihmistä.
Voit kääntää vipua ja pelastaa heidät – mutta yksi kuolee toisella raiteella.

Suurin osa kääntää vivun.
Se on “looginen ja moraalinen valinta”.

Mutta:

Jos sama pitäisi tehdä omakätisesti työntämällä henkilö sillalta edessäsi, valtaosa ei tee sitä.

Sama lopputulos.
Eri tunne.

Se, mitä kutsumme moraaliksi, onkin:

• empatiaa

• intuitiota

• inhoa

• kulttuurista ohjelmointia

• evoluutiota

• ei universaali logiikka

Kompassi sanoo: “Näin tuntuu oikealta.”
Ei: “Näin on objektiivisesti oikein.”

Onko moraalinen kompassi siis oikeasti olemassa?

Tässä tulee vastaus, joka on yhtä monimutkainen kuin suomalainen verotus:

Kyllä ja ei.

✔ Kyllä –

Meillä on sisäisiä mekanismeja, jotka ohjaavat:

• empatiaa

• reiluutta

• yhteisöllistä käyttäytymistä

• vääryyden välttämistä

• auttamishalua

• rajanvetoa

Ne tuntuvat kompassilta, koska ne ohjaavat käyttäytymistä.

❌ Ei –

Moraalinen kompassi ei ole universaali, muuttumaton tai looginen.
Se on:

• ohjelmoitava

• muokkautuva

• kulttuurin muovaama

• tunteisiin perustuva

• inhimillisen psykologian sivuvaikutus

Kompassi ei osoita pohjoiseen – se osoittaa siihen suuntaan, mihin mielesi ja maailmasi sen ohjaavat.

Humoristinen totuus: moraalinen kompassi Suomessa

Suomalaisen moraalisen kompassin mukaan:

• älä mene jonon ohi

• älä puhu hississä

• älä kysy tuntemattomalta “mitä kuuluu”

• älä puhu juhannuksena politiikkaa

• älä laita ananasta pizzaan (riippuu maakunnasta)

• älä levitä voita margariiniveitsellä

• vie roskat pois mökiltäsi

• palautat sen mitä lainasit, myös saunavastan

Moraali on kulttuuria – vaikka luulemme sen olevan “luontaista järkeä”.

Lopullinen kysymys: jos moraali on muuttuvaa, mikä on oikeasti oikein?

Filosofeilla on tähän kolme päälinjaa:

1. Universaalit moraaliperiaatteet (Kant, uskonnolliset järjestelmät)

On olemassa objektiivinen oikea ja väärä.

2. Sopimusetiikka (Hobbes, Rawls)

Moraali syntyy siitä, mikä palvelee ihmisten yhteiselämää.

3. Relativismi

“Mikä hyvältä tuntuu, on hyvää.”
(Vaarallinen, mutta suosittu Internetissä.)

Totuus on ehkä näiden välissä:

Moraali ei ole luonnonlaki, mutta se ei ole satunnainenkaan.
Se on jotain, joka kehittyy ihmisissä, kun he yrittävät elää yhdessä.

Kompassi on siis todellinen – mutta sitä kalibroidaan jatkuvasti.

Yhteenveto – onko moraalista kompassia?

On, mutta se ei ole yksiselitteinen.
Se ei ole maaginen sisäinen ääni, vaan:

• biologia

• kulttuuri

• tunteet

• opitut mallit

• evoluutio

• konteksti

• logiikan ja intuition ristiveto

Se on kaikki tämä yhdessä – ja siksi se on yhtä monimutkainen kuin ihminen itse.

Joskus se osoittaa oikeaan suuntaan.
Joskus se pyörii kuin humalassa oleva GPS.

Mutta ilman sitä olisimme kadoksissa.
Ja siksi sitä kannattaa vaalia, tutkia ja kyseenalaistaa.