Paha on yksi ihmiskunnan vanhimmista kysymyksistä.
Ei “paha” niin kuin kahvin loppuminen kesken työpäivän.
Ei edes “paha” niin kuin jugurttipurkki, joka räjähtää avattaessa.
Vaan todellinen paha:
-
kärsimys
-
vääryys
-
epäoikeudenmukaisuus
-
kipu
-
moraalinen pahuus
-
luonnonkatastrofit
-
sairaudet
-
ihmisen tekemät hirviömäisyyden muodot
Kysymys “miksi pahaa on olemassa?” on niin syvä, että se leikkaa:
-
teologiaa
-
filosofiaa
-
psykologiaa
-
biologiaa
-
kosmologiaa
…ja tietysti myös arkipäivää, kuten kun naapurisi poraa seinää kello 07:02 lauantaina.
Mutta mikä tekee tästä kysymyksestä erityisen vaikean?
Se, että pahan olemassaoloa on selitetty tuhansia vuosia – mutta mikään selitys ei ole koskaan ollut täysin tyydyttävä.
Aloitetaan siitä, miksi pahan ongelma ylipäätään on ongelma.
Mikä on pahan ongelma?
Klassisessa filosofiassa kysymys kuuluu näin:
Jos maailmassa on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä voima (esim. Jumala), miksi paha on olemassa?
Jos tämä voima:
-
tietää, että pahaa tapahtuu
-
pystyy estämään sen
-
ja haluaa estää sen
…miksei se estä?
Jos se ei halua, se ei ole täysin hyvä.
Jos se ei pysty, se ei ole kaikkivaltias.
Jos se ei tiedä, se ei ole kaikkitietävä.
Ja näin syntyy “pahan ongelma” – kivulias looginen ristiriita.
Mutta tätä kysymystä voi pohtia myös täysin ilman uskontoa.
Silloin se kuuluu:
Miksi todellisuus sisältää niin paljon kärsimystä – ja mikä tarkoitus sillä on?
1. Biologinen näkökulma: paha on evoluution hinta
Tämä on kylmä, kliininen selitys – mutta myös selkein.
Luonto ei ole hyvä eikä paha.
Luonto on mekanismi, jossa:
-
kilpailu
-
vahvemman selviäminen
-
resurssien niukkuus
-
luonnonvalinta
-
mutaatiot
-
sattuma
luovat lopputuloksia, jotka välillä sattuvat.
Sairaudet?
→ Evoluution sivutuote.
Petojen hyökkäykset?
→ Ekologinen tasapaino.
Kipu?
→ Varoitusjärjestelmä, joka pitää meidät hengissä.
Ihmisen pahuus?
→ Kyky, joka syntyy samasta järjestelmästä, joka tekee meistä älykkäitä.
Evoluutio ei lupaa hyvyyttä.
Se lupaa vain selviytymistä.
Mitä pidämme pahana, evoluutio pitää “normaalina vaihteluna populaatiossa”.
2. Psykologinen näkökulma: paha on kyvyttömyyttä empatiaan
Ihmisen moraali perustuu empatiaan.
Kun empatia katkeaa:
-
välinpitämättömyys
-
itsekkyys
-
julmuus
-
väkivalta
-
kostaminen
-
narsismi
-
psykopatia
pääsevät tilalle.
Useimmat ihmiset eivät tee pahaa “pahan vuoksi”.
He tekevät pahaa:
-
pelosta
-
vallanhalusta
-
puutteesta
-
traumasta
-
ahdistuksesta
-
kyvyttömyydestä samaistua toisiin
-
vääristyneistä malleista, jotka ovat juurtuneet lapsuuteen ja ympäristöön
Paha on usein vain:
“hyvyyden puutetta” tai “empatian puutetta”.
Ei aktiivista pahuutta.
3. Filosofinen näkökulma: paha on ontologinen välttämättömyys
Monet filosofit väittävät:
Paha on olennainen osa hyvyyttä – ilman sitä emme voisi käsittää, mikä on hyvää.
Jos kärsimystä ei olisi:
-
emme tunnistaisi myötätuntoa
-
emme ymmärtäisi iloa
-
emme arvostaisi terveyttä
-
emme tietäisi, kuinka hauraita olemme
-
emme voisi tehdä moraalisia valintoja
-
emme voisi kasvaa
Hyvyys tarvitsee kontrastin.
Esimerkiksi:
-
valolla ei ole merkitystä ilman pimeyttä
-
lämpö ei tunnu lämpimältä ilman kylmää
-
vapaus ei tunnu vapaudelta ilman rajoja
Mutta tämä on myös kiistanalainen näkökulma.
Onko paha todella “tarpeellista”?
Vai onko se vain luonnon harmiton virhe?
4. Teologinen näkökulma: paha tulee vapaasta tahdosta
Tämä on tunnetuin selitys uskonnollisessa filosofiassa.
Yksinkertaistettuna:
Paha on olemassa, koska ihmisillä on vapaa tahto.
He voivat valita sekä hyvän että pahan.
Jos Jumala poistaisi pahan, hän poistaisi:
-
vapauden
-
vastuun
-
moraalin kehittymisen
-
kasvun
-
rakkauden aidon merkityksen
Rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta.
Hyvä ilman vaihtoehtoa ei ole hyvää.
Moraali ilman valintaa ei ole moraalia.
Mutta tämä selitys ei kata:
-
luonnonkatastrofeja
-
sairauksia
-
lapsen kärsimystä
-
eläinten kipua
Joten teologit ovat kiistelleet tästä vastauksesta vuosisatoja.
5. Kosmologinen näkökulma: paha on kaaoksen ja järjestyksen välinen tanssi
Tämä on modernin tieteen ja filosofian yhdistelmä.
Tämän näkökulman mukaan universumi on:
-
järjestystä
-
satunnaisuutta
-
kaaosta
-
fysikaalisia lakeja
-
satunnaisia törmäyksiä
-
kvanttiepävarmuutta
-
miljardien vuosien hyvää ja huonoa onnea
Jos universumi olisi täydellisen järjestäytynyt:
-
mitään uutta ei syntyisi
-
ei olisi liikettä
-
ei olisi muutosta
Jos universumi olisi täydellinen kaaos:
-
mikään ei pysyisi koossa
-
elämä olisi mahdotonta
Paha syntyy siitä:
että elämme kahden vastakkaisen voiman rajapinnassa.
6. Arjen näkökulma: pahan monet muodot (ja miksi koemme ne pahaksi)
Paha ei ole aina moraalista pahuutta.
Joskus se on vain:
-
huonoa tuuria
-
luonnon olosuhteita
-
psykologista kipua
-
ihmisen virheitä
-
järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta
-
rakenteellista puutetta
-
aivojen kemiaa
Joskus paha on vain:
“elämän epälineaarisuutta.”
Mutta koemme sen pahaksi, koska:
-
haluamme merkityksen
-
haluamme selityksen
-
haluamme tasapainoa
-
haluamme syyn
-
haluamme jonkun syylliseksi
-
haluamme maailmasta oikeudenmukaisen
-
haluamme kärsimyksen tuntuvan järkevältä
Ihmismieli ei siedä järjetöntä pahaa.
Se tuntuu henkilökohtaiselta iskulta kosmoksen mailalta.
Lopuksi – miksi paha oikeasti on olemassa?
Jos yhdistämme kaikki näkökulmat, saamme modernin vastauksen:
Paha on olemassa, koska todellisuus on monimutkainen.
Koska:
-
maailma ei ole suunniteltu olemaan täydellinen
-
evoluutio ei optimoi onnellisuutta
-
ihmiset tekevät virheitä
-
empatia ei aina toimi
-
elämä sisältää sattumaa
-
luonto toimii omilla laeillaan
-
kärsimys on väistämätöntä, kun on olemassa tietoisuus
-
hyvyys ei voi olla olemassa ilman vertailukohtaa
-
järjestäytynyt universumi sisältää aina epätäydellisyyttä
Paha ei ole yksi asia.
Se on kokonainen spektri.
