Mikä on pasianssi ja miten sitä pelataan?
Pasianssi on yksin pelattava korttipeli, jossa tavoitteena on järjestää kortit tiettyyn järjestykseen sääntöjen mukaisesti.
Se on yksi maailman tunnetuimmista ajanviettopeleistä – ja ehkä ainoa korttipeli, joka ei vaadi vastapelaajaa, on täydellisen rauhoittava ja toimii sekä korttipakalla että tietokoneella yhtä hyvin.
Vaikka pasiansseja on kymmeniä eri versioita, yleisin niistä on Klondike-pasianssi, sama joka löytyy Windows-tietokoneista.
Pelin tavoite (Klondike)
Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään “perustuspinoon” (Foundation):
-
yksi maa per pino (♠ ♥ ♦ ♣)
-
aloitetaan ässästä
-
jatketaan nousevassa järjestyksessä: A → 2 → 3 → … → K
Miten peli asetetaan?
Pelin alussa pöydälle jaetaan seitsemän pinoa:
-
Ensimmäisessä pinossa 1 kortti
-
Toisessa pinossa 2 korttia
-
Kolmannessa 3 korttia
… -
pinossa 7 korttia
Jokaisen pinon ylimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin, muut alaspäin.
Loput kortit muodostavat nostopakan (Stock).
Miten pasianssia pelataan?
1. Siirrä kortteja pöytäpinojen välillä
Kortteja saa siirtää pinojen välillä, jos ne ovat:
-
vuorotellen punaisia ja mustia, ja
-
laskevassa järjestyksessä (K, Q, J, 10, 9…).
Esim. musta 7 käy punaisen 8:n päälle.
2. Tyhjään pöytäpinoon saa siirtää vain kuninkaan (K)
Melkein jokainen pasianssipelaaja on joskus juuttunut tähän sääntöön!
3. Nosta kortteja nostopakasta
Jos pöytäpinoista ei löydy siirrettävää, nosta kortteja nostopakasta kortti kerrallaan (tai kolme kerrallaan riippuen säännöistä).
4. Siirrä kortteja perustuspinoihin
Kun saat ässän, siirrät sen heti perustuspinoon.
Sitten jatkat 2, 3, 4… samaa maata.
Milloin peli on voitettu?
Kun kaikki neljä perustuspinoa on rakennettu valmiiksi kuninkaaseen (K) asti, pasianssi on ratkaistu.
Miksi pasianssi on niin suosittu?
-
Se rauhoittaa
-
Se aktivoi loogista ajattelua
-
Siinä on sekä tuuria että strategiaa
-
Yksi peli kestää vain muutaman minuutin
-
Sen voi pelata yksin milloin vain
Pasianssi on täydellinen yhdistelmä rentoutumista ja pientä aivojumppaa.
